Kerro, miten päädyit alalle?
Viinin parissa olen työskennellyt viimeiset 10 vuotta. Lähdin vuonna 2000 Suomesta kilpahevosen hoitajaksi Saksaan. Minun piti olla siellä vain 3 kuukautta. Rupeama Euroopassa venähti kuitenkin 15-vuotiseksi. Tein kymmenisen vuotta hevoshommia, aina olympiatasolle saakka. Jossain vaiheessa tajusin, että elämäni kaipaa muutoksia. Päädyin työskentelemään Zürichiin, eli en palannutkaan Suomeen, vaan jäin sinne viinibaariin töihin. Vaikka olinkin ollut viinin ystävä, en ollut kuvitellut, että viinin tuntemus saattaisi sysätä minut myös uudelle uralle. Viinibaarityöni ohella aloin kiinnostumaan viineistä toden teolla.
Kerro enemmän, mitä viinituntijan työsi vaatii?
Luonnostani herkkävaistoisena henkilönä huomasin nopeasti, että minulla on oivallinen haju-, maku- ja tuntoaisti sommelierin työhön. Viinituntijan työhän perustuu pitkälti juuri näihin seikkoihin. Viinien opettelu on pitkälti aistiesi harjoittamista. Vahvaa teorian tuntemusta vaaditaan tietysti pohjalle, jotta ymmärtäisit paremmin, mitä kaikkea viinimaistelussa aistitaan ja mitä voidaan tulkita. Koko työ nojaa pitkälti juuri viinin aistimisen herkkyyteen, jotta pystyisit löytämään ja tunnistamaan tiettyjä asioita.
Miten kuvailisit omia vahvuuksiasi?
Ennakkoluulottomuus ja rohkeus. Olen aina halunnut lähteä haastamaan itseäni. En ole halunnut tuudittautua liian ”mukavalle” tasolle, koska tiesin että siitäkin löytyy varmasti vielä se seuraava taso. En ollut vielä ehtinyt saada diplomaani valmiiksi, kun Finnjävelin väki pyysi minua jo työhaastatteluun. Tavatessani heidät olin toivonut pääseväni tutustumaan paremmin suomalaiseen ruokakulttuuriin. Sitä sain Finnjävelissä roppakaupalla. En ollut mitenkään yllättynyt Suomen ruokakulttuurin korkeasta tasosta, sillä olen pikkutytöstä lähtien ollut todella kiinnostunut ruoasta ja ravintoloista.
Millaisena näet suomalaisen viini- ja ruokakulttuurin juuri nyt?
Mielestäni suomalaisesta ruokakulttuurista puuttui pitkään rohkeutta. Kovinkaan usein täällä ei olla uskallettu lähteä kokeilemaan juuri mitään valtavirrasta poikkeavaa. Ruokaidentiteetti ja -kulttuuri eivät ole koskaan olleet kovin vahvoja Suomessa, koska koti- ja perinneruoat ovat olleet niin hallitsevia. Muualta tulevan fine diningin ja gourmet’n soveltaminen Suomessa on ollut vähäistä. Sama pätee myös viinitietoisuuteen meillä Suomessa, jossa tietotaito ei ollut samalla tasolla kuten esimerkiksi ranskalaisilla sommeliereillä. Suomessa viinien asiantuntemus rajoittuu usein Turun viinimestarikouluun, koska niin harvat sommelierit ovat päässeet kouluttautumaan ulkomailla. Harjoittelu ja koulutus ulkomailla ovat sommelierille elintärkeitä kansainväliselle tasolle pääsemisessä. Suomessa monet ovat tyytyneet jäämään tänne. Onneksemme kokit ovat erilaisia, he lähtevät ennakkoluulottomasti minne tahansa päin maailmaa etsimään kokemusta ja uutta oppia, jonka he jakavat myös alallaan täällä. Viinialan ihmiset meillä eivät tee samoin, vaan tyydytään paljon vähempään.
Kerro vielä lisää Finnjävelistä, koska se teki selvästi sinuun vaikutuksen?
Finnjävel oli todellinen onnenpotku, että se osui tutkaani lähes heti palattuani Suomeen. Se oli isosti erilainen ruokaprojekti ja kokonaisuus, koska sen vetäjät lähtivät vetämään Finnjäveliä niin vahvasti median kautta. Rohkeus ja ylpeys omasta tekemistä ovat tavattoman tärkeitä juttuja, koska ne heijastuvat välittömästä omasta brändistä ulospäin. Perinteinen suomalainen asenne ei enää riitä näillä aloilla, jossa yrittäjäsukupolvet ovat entistä nuorempia ja dynaamisempia, myös ulkomaan kokemuksensa suhteen. Tähän asti ei ole ollut niin suotavaa tuoda itseään niin vahvasti esille, mutta menestyksen kannalta se on usein suorastaan välttämätöntä. Täynnä upeita ammattilaisia oleva Finnjävel oli ehdottomasti yksi parhaita työkokemuksiani tähän mennessä. Sitä kautta pääsin Suomessa paremmin piireihin, koska pääsin helpommin tutustumaan viinitoimittajiin ja muihin alalla toimiviin henkilöihin. Tuo väylä avasi myös aivan uusia ulottuvuuksia suomalaiseen ruokakulttuuriin ja suomalaisuuteen ylipäätänsä. Ulkomaan kokemukseni olivat myös suureksi avuksi.
Olet Hotel Kämpissä töissä sommelierina. Mikä tekee perinteikkäästä Kämpistä niin arvostetun ja halutun työpaikan?
Muun muassa se, että Kämpin viinikellari on tietääkseni Suomen kattavin ja mahtavin. Se on melko lailla tarkoin varjeltu salaisuus. Kämpissä kestävät arvot painavat edelleen vaa’assa. On hienoa, että meillä on Suomessa Kämpin kaltainen, arvovaltainen ja arvokkuudeltaan ajaton paikka. Siellä voi asiakkaana tiputtaa kaikki huolet pois ja vain nauttia omasta olostaan kruunun jalokivenä. Kämp on hyvin erilainen työkokemus, joka ei ole voinut tekemättä isoa vaikutusta. Siellä työskentely tuntuu turvalliselta, etenkin kun saa puuhata klassisten ja hintavien viinilaatujen kanssa tavallista enemmän.
Mitä voit kertoa meille omasta yrityksestäsi?
Olen aina ollut hyvin yrittäjähenkinen. Tulen yrittäjäperheestä. Euroopassa asuessani ajoin 12-metristä rekkaa, jolloin kyydissäni oli miljoonien eurojen arvoisia hevosia. Vaikka olen itse ihan verkkarihenkilö, niin työskentelin jo nuorena joillekin Suomen ja Euroopan rikkaimmista henkilöistä. Viineissä taustatarina on hieman samanlainen kuin kilpaurheilussa. Hyvää viiniä ei voi tuottaa ilman hyviä raaka-aineita ja taustatiimiä. Aivan kuten olympiavoittajan valmennuksessa, parhaan lopputuloksen tavoittaa ainoastaan taitavan viinintekijän ja parhaiden raaka-aineiden välityksellä. Olen tällä hetkellä opintovapaalla, johtuen osittain vanhempieni terveydentilasta, mutta myös siksi että pääsisin oppimaan uutta ja että tarvitsen lisää oppeja. Lisäksi tarvitsin hieman väljemmän aikataulun, jotta voin reagoida nopeammin perheeni tilanteisiin. Olin tehnyt päätöksen opintovapaasta keväällä jo viikkoa ennen Covid-19:n aiheutuvaa lockdownia. Halusin perustaa oman viinialan yrityksen, Hannahwinesin (www.hannahwines.fi), koska työllisyystilanne Suomessa on niin epävarma. Tämä tarjoaa minulle aivan uudenlaisia tapoja työskennellä ja tuoda viinin osaksi ihmisten arkea. Näen tässä enemmän mahdollisuuksia koskien tulevaisuutta.
Mitä teet vaativan työsi vastapainoksi?
Harrastan talvi- tai avantouintia. Se on oma henkireikäni. Tykkään käydä Vantaan Kuusijärvellä uimassa. Siellä on aamupäivisin mukavia mummeleita uimassa. Jotenkin viihdyn siellä. Lisäksi Kuusijärvellä on ihanat luonnonnäkymät. Luonto on minulle se ykkösjuttu. Sienestän ja liikun paljon luonnossa. Jääkylmässä vedessä pulahtaminen on rauhoittavaa vastapainoa kaikelle hektisyydelle.
Mitä näet tekeväsi 10 vuoden kuluttua?
Näen asuvani vähän lännempänä, Länsi-Suomessa. Unelmoin suomalaisen viinitilan perustamisesta. Haaveilen kovasti maalle muutosta, joka ei toistaiseksi ole järkevää logistisesti. EU ei ole vielä luokitellut viiniköynnöstä maanviljelykasviksi. Viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin osoittaneet ilmastonlämpenemisen olevaa totta myös Suomessa. Joten 10 vuoden kuluttua tilanne voi olla hyvin erilainen. Otollinen paikka oman viinitilan perustamiseen voisi olla jossain Lohjan tietämillä.
Mikä on oma lempiruoka ja -juomasi?
Koska olen juuri nyt hyvin vähän hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla, vastasin mielelläni tuohon ruokatoiveeseen, että kaikki missä on mukana perunaa ja pastaa. Totta puhuen, olen hyvin vahvasti sesonkiruokailija. Eri vuodenajat vaikuttavat paljon makumieltymyksiini. Kesäisin kun ollaan paljon ulkona ja vietetään aikaa ystävien kanssa huomattavasti enemmän, ruoan ja juomankin pitää olla jotenkin mutkattomampaa. Talvisin ruoan ja juoman merkitys korostuu eri tavalla. Kesäisin aistit virittyvät ihan eri tavalla. Tuolloin en aina itse välitä nauttia mielettömiä viinilaatuja ja älyttömiä ruokamääriä. Minulle riittää vähempikin ruoka- ja juomamielessä, koska Suomen kesästä ja sen luonnosta saa niin paljon virikkeitä. Viime aikoina olen kuitenkin nauttinut suuresti hyvästä lohikeitosta. Kevyet ja keskitäyteläiset punaviinit tuottavat myös runsaasti mielihyvää. Vaikka söisin kalaa – joidenkin mielestä tämä on etiketin vastaista – pyrin valitsemaan yhä useamman juomaksi juuri punkun. Kesäisin taivun pikemminkin valkkarin suuntaan. Punaviineissä ei onneksi enää yritetä vyöryttää niinkään massiivisuudella, vaan niiden mauissa satsataan enemmän finessiin ja eleganssiin. Punaviineissä valitsen espanjalaiset, erityisesti Prioratin alueelta carnacha-rypäleistä tai Crianza-viinit. Myös toscanalaiset Sangiovese-viinit ovat usein hyviä. Chardonnay on lempparirypäleeni valkkareissa, vaikka jotkut sitä hieman pliisuna saattavat pitääkin. Erityisesti viileämpien alueiden viinit vetoavat minuun. Roseeviini menettelee sekin, mutta sen suhteen olen tarkka. Provencen rosee on hyvä, samoin pohjoisitalialaiset kevyet roseeviinit. Tykkään haastaa itseni myös roseesamppanjalla, joissa löytyy vähän kaikenlaista, aina kepeästä eleganttiin ja rotevampaan makuelämykseen. Roseesamppanja aperitiivinä voi jopa hieman yllättää.
Mikä on mottosi?
Minulla on tapana sanoa, että kaikella on aikansa. Tällä viittaan siihen, että minulla on aina isoja haaveita ja unelmia. Tavoittelen enemmän, kuin mitä on ehkä loppujen lopuksi realistista. Kun usein tarkastelen asioita jälkikäteen, huomaan kuitenkin saavuttaneeni kaiken sen, mitä olen lähtenyt tavoittelemaan. Lukuun ottamatta itse aikataulua. Kunnianhimo ja kärsivällisyys eivät käy aina käsi kädessä.
Alkuperäinen sivu: weekendmenu.fi